Uudenkaupungin edustan saarista osa siirtyi jo 1600-luvun alkupuoliskolla kuninkaan lahjoituksena kaupungin omistukseen. Saaria käytettiin pitkään yleisinä laidunmaina ja puutavaran hankintaan. Yhteismaan tyypillisen ongelman, ylikulutuksen, ratkaisuna kaupunki ryhtyi vuokraamaan saariaan. Niinpä 1810-luvulta alkaen suurimpiin kaupungin saariin muuttikin torppareiksi Ahvenanmaalta tulleita nuoria miehiä, usein vaimoineen. Hangon saari oli jo 1600-luvulta kaupungin pormestarin luontoisetuna. Vuoden 1881 lehtiartikkelin mukaan "palkan apuna pormestari sai pitää Hangon saarta, jossa jo siihen aikaan oli peltoja". Ilmeisesti 1800-luvun Hangon torpparit maksoivat vuokraa pormestarille samalla tavalla kuin yleensä torpparit maanomistajilleen.

Kaupungin saarten ensimmäisistä torppareista ei ole juuri jäljellä muistitietoa, mutta kirkonkirjojen ja henkikirjojen avulla heidän taustoistaan ja perheistään muotoutuu kertomus, jota tässä artikkelissa havainnollistetaan aikajanojen, sukupuiden ja karttojen avulla. Koska suurin osa Ahvenanmaalta Uuteenkaupunkiin muuttaneista oli kotoisin Brändöstä, tämän artikkelin kartoissa Brändö ja Uudenkaupungin saaristo on etäisyyksien vertailemiseksi sijoitettu vierekkäin, samassa mittakaavassa:

>>> Brändö ja Uusikaupunki

Uuteenkaupunkiin muuttaneiden perheiden elinkaaret on esitetty graafisesti aikajanoilla:

>>> Aikajanojen lukuohje

1. Hangon saaren ensimmäiset asukkaat Henric Mattsson Jurman (1775-1847) ja Anna Caisa

Henric ja Anna Caisa olivat kotoisin Brändöstä, Jurmon ja Lappon saarista, mutta sieltä ei nuorelle perheelle ollut helppoa tulevaisuutta luvassa: Henric oli seitsenlapsisen perheen (lisäksi neljä oli kuollut pienenä) vasta toiseksi vanhin poika; isoveli Olofista oli tulossa Jurmon talon seuraava isäntä. Anna Caisa taas oli jo syntyessään puoliorpo: isä Matts oli kuollut isorokkoon pari kuukautta aikaisemmin.

>>> Brändö: Jurmo ja Lappo

Henricin ja Anna Caisan esikoinen Matts syntyi vielä Lappossa 1801 (pari viikkoa vihkimisestä!), mutta jo seuraavana vuonna kirkonkirjat kertovat Anna Caisan ja pojan muutosta (ja Henricin vähän myöhemmin).

Perhe siirtyi ensin torpasta toiseen: vuosien 1804 ja 1816 välillä on merkintöjä Ukonkarista, Korsaaresta ja Tevaluodosta. Viimeistään 1818 heidän asuttavakseen valmistui Hangon saaren ensimmäinen torppa. Kaupungin omistamista saarista Hangon luulisi soveltuneen mainiosti uudisasutukseen: jatkuva laiduntaminen oli rajoittanut saarilla kaiken kasvillisuuden leviämistä, mutta Hangossa saaren keskiosan vesijättömaa oli vähitellen kohonnut viljelykelpoiseksi peltoalueeksi.

>>> Hangonsaari: Kartta 1800   Kartta 1968

Jurmanien häätö Hangostakin oli lähellä. Henriciä syytettiin vuonna 1830 Uudenkaupungin raastuvanoikeudessa 115 männyn ja kuusen kaatamisesta, vaikka hänellä oli torpparisopimuksessa lupa vain maanviljelyyn ja kalastukseen Hangossa. Korvauksia ja sakkoja (joiden vaihtoehtona vankeutta 25 päivää, joista neljä vedellä ja leivällä) oikeus määräsi, mutta lisäksi uhannut häätö saaresta ei kuitenkaan toteutunut.

Henric ja Anna Caisa olivat Hankoon asettuessaan jo "vanhoja", yli 40-vuotiaita: kaikki seitsemän lasta olivat jo syntyneet vaikkakin vielä nuoria.

Vuoteen 1827 mennessä Jurmanien kaikki neljä poikaa olivat jo lähteneet Hangosta Uuteenkaupunkiin. Matts (s.1801) avioitui kaupungissa leski Regina Grönströmin kanssa ja otti sukunimekseen Englund. Ammatiksi on merkitty båtsman. Johan Petter (s.1804) muutti ensin rengiksi Sundholmaan 1823 ja sitten Uuteenkaupunkiin (båtsman), jossa avioitui kahdesti ja otti nimen Blomvall. Carl Eric (s. 1811) oli 16-vuotiaasta alkaen lähialueilla renkinä, mutta kuoli jo 20-vuotiaana: syyksi merkitty drunknat i Köpenhamn. Kun vielä Henric Gustaf (s. 1806) kuoli naimattomana 1838 (syynä "slag"), oli Hangonsaaren torpan jatkajan löytäminen, vanhempien jo vähitellen ikääntyessä, tytärten Maja Stinan ja Evan varassa (Anna Caisa oli kuollut 10-vuotiaana 1819).

2. Hangon saaren toinen sukupolvi Jonas Holmström (1815-1888) ja Maja Stina

Jonas Olofsson muutti 24-vuotiaana Hankoon rengiksi Yxskäristä, Brändön kaukaisimmalta kolkalta, jonne hänen isänsä Olle ja setänsä Anders olivat vaimoineen asettuneet 1700-luvun lopulla. Yxskär on samaan tapaan "kaukana kaikesta" kuin Vekara Uudestakaupungista - paitsi että Vekarasta kirkossa käynti toi seurakuntalaisen jo vilkkaan kaupunkielämän pariin; Brändön kirkolta tämä mahdollisuus puuttui.

>>> Etäisyydet Yxskär-Brändö ja Vekara-Uusikaupunki

Jonas oli vasta perheensä toiseksi vanhin poika: isoveli Jacob oli 11 vuotta vanhempi ja Jonaksen rippikouluiässä jo Yxskäriin asettunut viiden lapsen isä. Leipää oli siis lähdettävä etsimään muualta. Hangon saaressa odotti sopiva tilaisuus: yli kuusikymppinen Jurmanin torpparipariskunta jolla 26-vuotias naimaton tytär. Mutta mistä Jonas sai tietää kaukana Uudessakaupungissa tästä mahdollisuudesta?

Vastaus piilee epäilemättä sukulaisten suosituksissa: Jonaksen äidin Brita Gabrielsdotterin veljentytär Maria Nilsdotter Nylander (1801-1859) oli avioitunut Taivassalossa ja sitten muuttanut perheineen 1838 Uudenkaupungin Hylkmykseen (Maria oli "Putsaaren Äspholmin Luotosten" äidin Miina Luotosen isänäiti, ks. sukupuu). Tieto oli kulkenut Hangosta Hylkmyksen kautta Yxskäriin. Jonas oli Jurmaneilla renkinä reilut neljä vuotta, kunnes hänet vihittiin Maja Stinan kanssa kesällä 1844. Vanhemmat Jurmanit olivatkin silloin lähes 70-vuotiaita.

Jonaksen ja Maja Stinan viidestä lapsesta vain kaksi kasvoi aikuisiksi: Johan Edvard (1845-1919) perusti perheen läheiseen Seikonmaahan ja Jonas Frans (1854-1902) Hankoa vieläkin läheisempään Kouklaisten saareen. Karl Gustaf (s. 1847) hukkui kymmenvuotiaana huhtikuussa 1858, vuodenajasta päätellen todennäköisesti heikkoihin jäihin. Maria Amanda (s. 1850) kuoli myös noin kymmenvuotiaana (syyksi merkitty halssjuka). Viimeisenä syntynyt Kristina Sofia (s. 1852) eli vain kolme kuukautta.

Seikonmaan ja Kouklaisten Holmströmeistä lisää alempana.

3. Lyhyesti Hangossa: Jonas Nilsson (1810-1859) ja Ulrika

Hangonsaaren toinen Jonas, sinne alkuvuodesta 1846 Brändön Björnholmasta muuttanut Jonas Nilsson, oli yllä mainitun Jonas Holmströmin serkku ja Hylkmykseen muuttaneen Maria Nilsdotter Nylanderin yhdeksän vuotta nuorempi veli. Jonas Nilsson olikin jo 1841-44 ollut renkinä Nylandereilla Hylkmyksessä, joten Uudenkaupungin seudun houkutukset olivat tuttuja.

Jonas palasi välillä vuodeksi Björnholmaan avioitumaan Åvalaisen pikkuserkkunsa Ulrika Eriksdotterin kanssa. Tuore aviopari, kuitenkin jo 36- ja 30-vuotiaita, asettui sitten noin kolmeksi vuodeksi Hankoon. Vuoden 1849 henkikirjoissa perhe asui jo Uudessakaupungissa, jossa Jonas toimi merimiehenä. Hän kuitenkin kuoli jo 48-vuotiaana 1859 - syyksi on merkitty vain obekannt. Perheen neljä lasta olivat silloin 4-12 -vuotiaat.

Jonakselta ja Ulrikalta ei jäänyt Uuteenkaupunkiin lastenlapsia: Maria Sofia (1847-1921) avioitui Eckeröhön mutta jäi lapsettomaksi. Amanda Katarina (s.1850) avioitui Hammarlandissa ja sai kolme lasta, mutta hukkui vain 37-vuotiaana 1888. Frans Erik (s. 1854)palasi noin 20-vuotiaana Ahvenanmaalle, Hammarlandiin. Jonas Victor (s.1849) asui ainakin vielä 1900-luvun alussa Uudessakaupungissa naimattomana merimiehenä.

Ulrika asui merimiehen leskenä Uudessakaupungissa vielä 28 vuotta. Elokuussa 1887 hänet löydettiin hirttäytyneenä kotoaan. Teon syyksi epäiltiin "uskonnollisia houreita":

>>> Sanomalehtiartikkeli

Lähde: "Aura", Turku, 18.2.1887 (Uudenkaupungin Sanomat perustettiin vasta 1891). Tuon ajan tavan mukaan kuolemantapauksista uutisoitiin varsin yksityiskohtaisesti, eikä tietosuojakysymyksiä pohdittu 2000-luvun tyyliin.

4. Lamholmin appivanhemmat: Anders Franzell (1813-1871) ja Christina Rosenberg (1815-1892)

Anders oli kotoisin Brändön Asterholmasta (nro 1, Pellas) ja Christina Kumlingesta. Anders oli kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin, ja vasta toiseksi vanhin poika. Isä-Henricin kuoltua 1829 ei jatkajista siis ollut puutetta. Andersin ja Christinan avioituessa isoveli Petter oli jo ehtinyt ryhtyä Asterholman talolliseksi, ja tilalla alkoi olla täyttä.

Andersin vanhin sisar avioitui jo 1831 Brändön Lappoon (n:o 3, Grannas) Thomas Isacssonin kanssa. Tämän veli Henric Isacsson oli tullut Lapposta Uuteenkaupunkiin, torppariksi Laattiskeriin, vuonna 1830. Laattiskeri oli näin Hangon jälkeen toinen asuttu kaupungin saari. Tietoja Uudenkaupungin oloista on taas helposti kulkenut Brändön suuntaan.

Kirkon muuttotietojen mukaan tuore aviomies Anders tuli kesällä 1842 Uuteenkaupunkiin, mutta palasi jo kuukauden kuluttua. Ehkä hän kävi selvittämässä tilaisuuksia myöhemmälle muutolle. Siinä vaiheessa Hangonsaaren torpparinakin oli vielä vanha Henric Jurman, jolla jo vävynä Jonas Holmström. Loppuvuodesta 1846 perhe viisivuotiaine tyttärineen sitten muuttivat Brändöstä. Henkikirjojen mukaan vain Anders tuli heti Hankoon, muu perhe vasta 1849. Ehkä tällä välillä saatiin Hankoon toinenkin torppa valmiiksi.

Andersin ja Christinan vanhin tytär Erika Margareta (1841-1911) avioitui merikapteeni, tullitarkastaja Gustaf Nikolai Söderlundin (Putsaaren Liljestrandeja) kanssa. Tämän työn takia perhe asui pitkään Suomenlahden pohjukan Lavansaaressa. Kaksospoikien myötä heillä oli kuusi lastenlasta. Emerentia Kristina (1849-1929) avioitui Lamholmiin Kökar-taustaisen Thomas Sjöbergin kanssa. Pariskunnan kolme lasta elivät melko vanhoiksi Uudessakaupungissa ja Turussa, mutta olivat naimattomia. Emilia (1853-1909) avioitui Isonkarin luotsin Viktor Enblomin kanssa. Perhe muutti Raumalle, jossa syntyi kolme lasta. Suku on jatkunut mm. Taskinen-nimisenä. August Kristofferin (1857-1928) ensimmäinen vaimo oli värjäri Didrik Ekerodden tytär Fanny Lovisa. Lapsista kaksi oli perheellisiä, neljä kuoli lapsina ja yksi nuorena aikuisena.

Anders ja Christina elivät koko loppuelämänsä Hangon saaressa.

5. Karilaisissa Laattiskerin appivanhemmat: Anders Rosenberg (1820-1870) ja Caisa Henricsdotter (1816-1866)

Anders Rosenberg oli edellä mainitun rouva Franzellin, Christina Rosenbergin, viisi vuotta nuorempi veli Kumlingesta. Perhe oli maatonta väkeä, ja Andersin nuorine perheineen oli epäilemättä hyvä seurata sisartaan Uuteenkaupunkiin, ensin 1846 Hankoon.

 

Hangonsaaren torpat olivat 1800-luvun puoleenväliin tultaessa alkaneet monen tulokasperheen myötä käydä ahtaiksi. Lisää kaupungin saaria oli alettu vuokrata torppareille, ja Hangon sekä Laattiskerin jälkeen oli vuorossa mukavasti kaupungin lähellä sijaitseva Karilainen, jota Anders ja Caisa asuttivat rouvan kuolemaan asti 1866. Isännän ammatiksi oli merkitty kalastaja. Kun Anders sitten muutti pari vuotta myöhemmin kaupunkiin, Karilainen merkittiin henkikirjoissa asumattomaksi.

>>> Karilainen: Kartta 1800   Kartta 1968

Anders ja Caisa saivat neljä tytärtä ja pojan. Heillä oli kahdeksan lastenlastakin, mutta nämä kaikki kuolivat melko nuorina, eikä suku siis lopulta jatkunut. Vanhin tytär Anna Josefina (1845-1922) avioitui Laattiskerin pojan Henrik Samuel Sundströmin kanssa. Neljä heidän viidestä lapsestaan kasvoi kyllä aikuisikään, mutta he kuolivat 21-35 -vuotiaina ja naimattomina jo ennen vanhempiaan. Maria Agathan (s.1850) aviomies perämies Johan Frisk hukkui 41-vuotiaana kuunari Toivottaren haaksirikossa Ruotsin länsirannikolla, ja samanniminen poika, merimies, kuoli Kapkaupungissa vain 26-vuotiaana sydäntulehdukseen.

Caisan kuoltua Anders avioitui uudelleen Brändö-taustaisen Anna Ulrica Nordbergin kanssa, mutta kuoli jo alle vuotta myöhemmin. Uuden vaimon isä nuottakalastaja Thomas Nordberg oli tullut Brändöstä jo 1822 ja hankkinut kaupungista talonkin (nykyisin Pohjoistullikatu 10). Kun isä Thomas oli kuollut 1850 ja äiti Gretakin 1858, elossa olevat tyttäret olivat vielä naimattomia. Heistä Anna Ulrica otti 41-vuotiaana siis miehekseen isä-Rosenbergin (Andersin). Nuoremmalle sisarelle Greta Sofialle jäi vuonna 1879 poika-Rosenberg, Carl-Anders (1843-1903).

6. Iso-Vilissalon ensimmäiset: Henrik Mattsson Hellsten (1819-1856) ja Anna Caisa Pehrsdotter (1823-1852)

Henrik oli kotoisin Hullbergan Bastuörenistä, Brändön luoteiskulmalta, josta on lähimpiin Brändön asumuksiin saman verran matkaa kuin Uudessakaupungissa Vekarasta Putsaareen. Anna-Caisan kotitalo oli Baggholmassa.

>>> Hullberga ja Baggholma

Kymmenlapsisessa perheessä vasta viidenneksi nuorimpana poikana Henrikin on täytynyt jo nuorena tähyillä muualle muuttoa. Uudenkaupungin oloistakin perheen on täytynyt olla selvillä, koska naapuritalon (Kummelören) poika, edellä mainittu Thomas Nordberg, lähti jo 1822 perheineen Uuteenkaupunkiin kalastajaksi. Henrikin sisar Maria Sofia asuikin Nordbergin talossa jo vuosina 1844-45.

Nuoripari Henrik ja Anna Caisa asuivat avioiduttuaan 1844 ensin pari vuotta rouvan kotitalossa Baggholmassa. He muuttivat 1846 Franzellin torppaan Hangon saareen. Tosin alku Hangossa oli surullinen, koska Baggholmassa syntynyt Matts Alfrid kuoli kesällä 1847 "vilutautiin". Näinä aikoina kaupungin saaria otettiin vähitellen uudisasutusten käyttöön, ja Hellstenin nimen ottanut perhe muutti rakentamaansa Ison-Vilissalon ensimmäiseen torppaan vuoden 1848 tienoilla. Onnea ei kestänyt kauan, sillä Anna Caisa kuoli 1852, kolme kuukautta Johan Bernhardin syntymän jälkeen, keuhkotautiin. Henrik muutti pojan ja vauvan kanssa kaupunkiin, ehti vielä avioitua uudelleen, mutta kuoli 37-vuotiaana "hermokuumeeseen" toukokuussa 1856.

>>> Iso-Vilissalo: Kartta 1800   Kartta 1968

Pojat Henrik August (1847-1927) ja Johan Bernhard (s.1852) olivat Henrikin kuollessa vain yhdeksän- ja neljävuotiaat, mutta saivat kasvaa aikuisiksi Ahvenanmaalla sukulaisten luona: Henrik (myöhemmin Jansson) setänsä luona Finströmissä ja Johan Baggholmassa. Henrik sai kolme poikaa; Johanin viimeinen kirkonkirjamerkintä kertoo hänen merimiehenä Karanneen 19-vuotiaana laivasta Englannissa. Ison-Vilissalon torppaan tuli joka tapauksessa uudet asukkaat jo ennen 1860-lukua.

7. Kouklainen ja Seikonmaa: Holmströmien pojat Johan Edvard (1845-1919) ja Jonas Frans (1854-1902)

Hangon saaren kolmas sukupolvi, Hangossa syntyneet Johan ja Jonas perustivat perheensä 1870-1880 -luvuilla. Kaupungin valtuusmiesten keskuudessa oli silloin jo syntynyt ajatus kehittää Hangosta "huvisaari": sekä kaikille kaupunkilaisille yleisen huvikenttäalueen muodossa että varakkaalle väestölle huvila-alueena. Uusien torppien rakentaminen ei sopinut tähän ajatukseen. Johanin ja Jonaksen onneksi kaupungilla oli vielä pienempiä, rakentamattomia saaria. Jonas, joka avioitui vuonna 1875 Christina Hållfastin kanssa, asettui perheineen Seikonmaahan. Johan avioitui myöhemmin, 1887, kalantilaisen Aleksandra Oksan kanssa ja asettui Kouklaisiin.

Jonaksen ja Christinan lapsista kolme kuoli jo alle kymmenvuotiaina. Kaksi vanhinta, Merts Algot (eli Albert) ja Aina Maria muuttivat USA:n Mainen osavaltioon, jossa heillä on myös jälkeläisiä. Nuorin poika Jakob Johan Erim asui Uudessakaupungissa. Johanin ja Aleksandran neljästä lapsesta kaksi kasvoi aikuisikään. Johan Anshelm jatkoi perheineen Kouklaisissa asumista.

Kaupungin saarten ja luotojen vuokra-aikaa jatkettiin 50 vuodella eniten tarjoaville vuonna 1895. Johan Holmström 10 markan tarjous Kouklaisista ja Jonaksen 6 markkaa Seikonmaasta hyväksyttiin. Näin saaret pysyivät Holmströmin perheillä vielä pitkään.

 

Tässä taulukossa näkyvät kaikkien yllä mainittujen Hangon saaressa asuneiden perheiden keskinäiset sukulaisuussuhteet.

Viitetietoja ja linkkejä taustatietoihin, joita on käytetty tämän artikkelin laatimisessa.